kolumni

03.12.2014

Työkaari on loppusuoralla

Nyt kun oma työkaareni on loppusuoralla, on aika katsoa taakse­päin ja kysyä, mitä työelämästä jäi käteen? Onnistuiko työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen?

Mitä olisin voinut tehdä toisin? Olinko vain ajopuu, joka ui virran mukana, elämä soljui ilman omaa ohjausta ja aktiivisia johdonmukaisia päätöksiä? Tätä miettii moni muukin työkaarensa loppu­puolella. Varmoja vastauksia ei ole.

Jälkiviisaus on helppoa. Itsekin ajattelen nyt, että olisi ­pitänyt panostaa enemmän omaan elämään ja ponnistella vähemmän työn ehdoilla. Siltä se tuntuu nyt vuosien jälkeen, mutta työkaareen hektisillä hetkillä, kun olin nuori, en sitä edes ajatellut. Elin hetkessä ja ­uppouduin työhön. Niin tekee moni ja pysähtyy vasta pakon edessä, tai kuten minä, työkaaren­ ­loppusuoralla.

Loppupäätelmäksi jää se, että elämässä moni asia on sattumien satoa, on oltu oikeaan aikaan ­oikeassa paikassa. On uskallettu ottaa tietoinen ­
tai tiedostamaton riski ja oltu uudesta uteliaita.

Yli 47 vuoden työkokemuksella voin ­perustellusti sanoa, että jokaisen olisi hyvä pysähtyä työkaarensa eri vaiheissa ja pohtia, mikä on itselle tärkeää ja mahdollista. Hyppy tuntemattomaan, ulos oravanpyörästä, voi olla pelastus ja parantaa ratkaisevasti elämän laatua. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tahdon asia, joka vaatii usein rohkeita ja ennakkoluulottomia ratkaisuja. Aina se ei ole helppoa, mutta usein sen voi tehdä.

Jorma Löhman

Päätoimittaja

jorma.lohman@ttk.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.