Suomessa ammattitautien suurimmat ryhmät ovat olleet meluvammat, tuki- ja liikuntaelinten rasitussairaudet, ihotaudit, astma ja muut hengityselinsairaudet sekä asbestisairaudet. Osittain työperäisten sairauksien suurimmat ryhmät ovat olleet tuki- ja liikuntaelinsairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet, hengityselinsairaudet sekä mielenterveyden häiriöt.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen lukumäärän kehitys on ollut lähes kaikissa sairausryhmissä laskusuuntainen. Osittain työperäisten sairauksien osalta ei luotettavia tilastoja valitettavasti ole käytettävissä, joten niiden määrän kehityksestä on vaikea sanoa mitään varmaa.

Työperäisten sairauksien tulevaan kehitykseen vaikuttavat lukuisat työhön liittyvät tekijät: Mitä työtä Suomessa tehdään? Mitkä ovat työmenetelmät ja mille tekijöille työssä altistutaan? Mikä on työntekijöiden ikäjakauma? Mihin vuorokaudenaikaan työtä tehdään?

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto on toteuttanut yrityksille suunnatun kyselyn työhön liittyvistä uusista ja kehittyvistä riskeistä. Kyselyn perusteella yli 55-vuotiaiden työntekijöiden osuus työvoimasta kasvaa, samoin näkyy palvelualojen kasvu. Yleisimmin havaittuja riskejä olivat vaikeiden asiakastilanteiden käsittely, väsyttävät ja kivuliaat työasennot sekä toistuvat yläraajan liikkeet. Haastavimpina pidettiin kuitenkin psykososiaalisia riskitekijöitä.

Palvelualat jatkavat kasvuaan, eikä näköpiirissä ole kampaaja- tai kokkirobottien esiinmarssia.

Suomessa ammattitauteja on esiintynyt paljon muun muassa lihanleikkaajilla, ruiskumaalaajilla, hitsaajilla, kampaajilla, talonrakentajilla ja kokeilla. On helppo arvioida, että lihanleikkaus, maalaus ja hitsaus tullaan tulevaisuudessa hoitamaan yhä suuremmassa määrin automatisoidusti, jolloin näihin töihin liittyvät työperäiset sairaudet vähenevät.

Palvelualat jatkavat kasvuaan, eikä näköpiirissä ole kampaaja- tai kokkirobottien esiinmarssia, joten näiltä aloilta tulemme näkemään enemmän työperäisiä sairauksia, ellei työmenetelmiä tai työssä käytettäviä aineita pystytä kehittämään. Sama pätee myös talonrakennukseen ja korjausrakentamiseen, jossa uudet menetelmät ovat toisinaan johtaneet uusiin ongelmiin, kuten kävi, kun putkiremonteissa alettiin korvata linjasaneeraus sukittamalla vanhat putket epoksiyhdisteitä käyttämällä.

Työntekijöiden keski-ikä jatkaa nousuaan eläkeuudistuksen pidentäessä työuria. Tämä näkyy työperäisten sairauksien osalta toisaalta liiallisen istumisen aiheuttamina sairauksina, toisaalta hankalien työasentojen aiheuttamina kuormitusperäisinä tuki- ja liikuntaelinsairauksina. Erityisesti tämä korostuu hoito- ja hoiva-alalla, kun sekä hoidettavat että hoitajat ikääntyvät – ellei sitten molempien ryhmien fyysistä toimintakykyä saada vastaavasti edistettyä.

Yhteiskunta siirtyy ”kellon ympäri -aukioloon”, joten yötyö ja siihen liittyvät sairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet sekä diabetes saattavat lisääntyä. Työn fyysinen rasittavuus ja työmatkaliikunta sen sijaan jatkavat vähenemistään, joten liikalihavuuden esiintyvyyden voi ennakoida kasvavan.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa työstä on tietotyötä tai ainakin työhön sisältyy tietotyön elementtejä. Työ on yhä vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua. Vapausasteet ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön lisääntyvät, mutta samalla työ myös kuluttaa henkisiä voimavaroja nykyistä enemmän ja edellyttää työntekijöiltä kykyä asettaa rajoja sinne, missä niitä ei enää luonnostaan ole. Tämä pätee niin työaikaan, työn määrään kuin työn laatuun. Kun yhtälöön lisätään palvelualoille tyypillinen hankalien asiakastilanteiden hallinta sekä yhä intensiivisemmät vapaa-ajanviettotavat ja vähenevä unen määrä, ei vaadi kummoisia ennustajan lahjoja arvella, että työuupumus, uni- ja mielialahäiriöt sekä ahdistuneisuushäiriöt tulevat lisääntymään. Ellei löydetä uusia keinoja käsitellä työhön liittyvää kuormitusta.

Hankalinta on yrittää ennakoida uusiin aloihin ja toistaiseksi melko vähän käytettyihin työmenetelmiin liittyviä sairausriskejä. Nanomateriaaleja on käytetty pitkään, mutta niiden määrä ja käyttötarkoitukset ovat kasvussa. Liittyykö niihin terveysriskejä, jotka ilmenevät viiveellä, vai ovatko pelot turhia? Entä 3D-tulostus, johon on esitetty liittyvän kemiallisia riskitekijöitä? Laitteet ja käytetyt aineet kehittyvät, mutta työperäisten riskien hallintaan vaikuttaa myös se, kuinka mittavaan käyttöön menetelmä otetaan. Kierrätys- ja biotalouteen liittyy myös kemiallisia ja biologisia tekijöitä, jotka ovat meille osin uusia tai ainakin ne esiintyvät uudessa työympäristössä. Kehitystä ei voi, eikä pidä pysäyttää, mutta mahdolliset riskit on osattava tunnistaa ja hallita viisaasti.

Kirjoittaja on asiantuntijalääkäri Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ssa.