kolumni

• 14.02.2018

Telma 10 vuotta!

Hyvä lukija! Missä olit, kun ensimmäinen Telma-lehti ilmestyi kymmenen vuotta sitten? Jos olet nyt eläkkeellä, saatat muistaa olleesi kyseisenä päivänä työelämässä. Meitä muita tämä lehtimaailman mullistus tuskin säväytti niin, että aivoihimme olisi muodostunut siitä pysyvä muistijälki. Mielestäni Telman 10-vuotisjuhlanumeron teemaksi sopii kuitenkin mainiosti ikäjohtaminen.

Ihminen on yksilöllinen, ja yksilöllisyys liittyy myös ikään. Olen useammin kuin kerran kuullut väitteen, että me miehet emme aikuistuisi koskaan. Kyseessä saattaa tietysti olla mutu-tietoon perustuva väite, mutta se herättää miettimään iän syvempää olemusta. Onko meitä ikäjohdettu harhaan, kun johtamisen perustana on käytetty kronologista ikää? Miksi työpaikoille kehitetyt senioriohjelmat kuulostavat lähes saattohoidolta, vaikka se ei varmasti ole ollut niiden tarkoitus?

Onko meitä ikäjohdettu harhaan, kun johtamisen perustana on käytetty kronologista ikää?

Pidän epätasa-arvoisena johtamisena sellaista, jossa osa henkilöstöstä karsinoidaan iän tai muun tekijän perusteella johonkin erityistoimia vaativaan ryhmään. Ei vasenkätisillekään rakenneta työpaikoilla omia ”kätisyysohjelmia” ja mietitä, miten erikätisiä pitäisi johtaa. Miksi eri-ikäisistä on tehty ongelma?

Telma lähestyy haastavaa ikäjohtamisen aluetta jälleen loistavien esimerkkien kautta. Luopuminen erilaisista ikäohjelmista ja siirtyminen johtamiseen, jossa yksilöiden vahvuuksia ja erilaisuuksia hyödynnetään, johtaa usein luovaan ja innostuneeseen ilmapiiriin. Tämä taas tutkitusti vaikuttaa siihen, että se kuuluisa viivan alle jäävä luku on mahdollisimman suuri.

Kenneth Johansson

päätoimittaja

kenneth.johansson@tsr.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.