kolumni

11.09.2015

Tehdään 20–40 prosentin tuottavuushyppy

Keskusjohtoisen, jämähtäneen ja näköalattoman työyhteisöjen puolesta sopimisen aikakausi on auttamattomasti ohi.

Keskusjohtoisen, jämähtäneen ja näköalattoman työyhteisöjen puolesta sopimisen aikakausi on auttamattomasti ohi. Yhteiskuntasopimus, sen tavoittelu sekä työtavat siihen pääsemiseksi ovat tuntuneet sopimuksen kohteiden, työntekijöiden ja työnantajien parissa käsittämättömiltä. Tavoiteasetanta sekä esitetyt sisällöt pidennettyine työtunteineen saavat käytännön päivittäisiä pulmia ratkovat työyhteisöt hämmästelemään koulutettujen ihmisten ajatuksenjuoksua. Mitä ihmeen näytelmää tässä käydään?

Hyvä johtaminen luo tuloksia samaan aikaan rahassa ja työtyytyväisyydessä mitattuna. Tuloksiin päästään, kun johtajalla on seikkaperäiset tiedustelutiedot markkinoista, työn luonteesta ja todellisista haasteista. Nämä tiedustelutiedot ovat näyttäneet olevan hämärän peitossa yhteiskuntasopimusta puuhastelevilla.

Työajan pidentäminen, palkkojen jäädyttäminen tai lomakorvausten leikkaus ei Suomea auta. Viiden prosentin tuottavuusparannus ei ole hyppy, se ei ole edes pieni askel. Kun kiinalainen devalvoi, muuttui hyppy hiiren hiipimiseksi. Kun saksalainen tai puolalainenkin lisää työtunnin, pysähtyy meillä tehdas ja valtion velka kasvaa.

Terveyskeskuslääkäri tekee hoitotyötä 30 prosenttia ajastaan, yksikön päällikkö puolustusvoimissa kouluttaa alle 10 prosenttia työstään, konepajan tuotteista 25 prosentissa on jotain vikaa, kokoonpanotehtaassa joka viides tuote joudutaan purkamaan ja kasaamaan uudestaan. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei tällaisella laaduttomuudella ylläpidetä.

Työyhteisöistä, tehtaista, sairaaloista jaa terveyskeskuksista kumpuavien konkreettisten ideoiden turvin – esimiesten ja työntekijöiden yhteistyöllä – saadaan laadukasta toimintaa, toisiamme arvostaen. Parhaat yhteiskuntasopimukset synnytetään päivittäin tehtaissa ja päiväkodeissa. Ylimääräinen, arvoton ja ketään hyödyttämätön byrokratia ja moneen kertaan tekeminen on tapettava sinne, missä sitä esiintyy. Tässä meillä on potentiaali 20 prosentin, 40 prosentin tai jopa suurempaan tuottavuusloikkaan kansakuntana. Esimerkkejä meiltä löytyy mikromaailmasta lukuisia, siis suomalaisesta työelämästä. Hämmennyn, kun näiden esimerkkien ei anneta näkyä ja kuulua. Näissä esimerkeissä puhutaan samalla henkilöstöllä saavutetuista kymmenien prosenttien toiminnan parantamisista.

Historia on osoittanut suomalaisten kykenevän huimiin uudistuksiin läpi vuosikymmenten. Harmi, että nousuja ovat edeltäneet aina erittäin vakavat kriisit sodista traumaattisiin lamavuosiin. Asterixin ja Obelixin tapaan ”Jumaltenrannan nousun ja tuhon” jälkeen toivotan tervetulleeksi uuden uljaan nousun. Tämä vaatii asennemuutosta meissä jokaisessa.

Työmarkkinajärjestöjen ja päättäjien vallanhimoinen nokittelu ärsyttää kaikkia ja agitoi työyhteisöjen edustajia toisiaan vastaan. Juuri kun me olemme työpaikoilla pääsemässä eroon vastakkainasettelusta. Ei meistä yksikään halua sulkea satamia, keskeyttää työntekoa, löytää itseään lakkoilemasta. Edunvalvojat, johtajat ja päättäjät: hankkikaa itsellenne oikeat tiedustelutiedot, palatkaa perustehtävien pariin ja antakaa meidän kaikkien onnistua vaativissa töissämme, paikallisesti asioita ratkoen.

Kirjoittaja on metallialan muotteja ja työstökoneita sekä suunnittelu- ja konsultaatiopalveluita tarjoavan Sabriscanin toimitusjohtaja, joka toimii myös työyhteisövalmentajana.

Jari Kokkonen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.