kolumni

• 23.11.2018

Pekka Sauri: Pitääkö aina olla töissä?

Tervetuloa kommunikaation vallankumouksen jälkeiseen maailmaan. Ihmiskunta harjoittelee sopeutumista aivan uuteen toimintaympäristöön, ja oppirahoja maksetaan.

Kommunikaation vallankumous on kahtalainen. Ensinnäkin miltei jokaisella kansalaisella on taskussaan kaikki maailmassa digitaalisena julkaistu tieto. Tiedon monopoli on murtunut: tähänastisessa historiassa vallanpitäjä tai viranomainen on kyennyt päättämään, mitä tietoa kansalaisille annetaan tai pikemminkin ei anneta.

Toiseksi viestintä on vapautunut ennakkosensuurista. Miltei jokaisella kansalaisella on taskussaan tehokas joukkoviestintäalusta. Jokainen voi olla oman mediansa vastaava päätoimittaja, ja yhä useammat ovatkin.

Samaan aikaan yksilöiden, organisaatioiden ja valtioiden keskinäisriippuvuus on kasvanut ja kasvaa edelleen. Yhteiskunta- ja ihmiskuntavastuu on ilmastonmuutoksen aikakaudella noussut väistämättömäksi osaksi jokaisen organisaation strategiaa. Globaalit ongelmat ratkaistaan paikallisesti – miten organisaatio tähän vastaa? Tätä kysyvät huolestuneet kansalaiset julkishallinnolta ja asiakkaat yrityksiltä.

Nämä mullistukset muuttavat myös työelämää. Yhä suurempi osa työstä on asiantuntijatyötä. Työntekijöiden itseohjautuvuus lisääntyy. Asiantuntijat kykenevät itsenäisesti ohjaamaan omaa työtään annetun strategian tai tavoitteen puitteissa. Tämä avaa mahdollisuuden matalampaan organisaatioon, jossa lähtökohtana on työntekijöiden autonomisuus ja vapaus harkita omia ratkaisujaan.

Auktoriteetilla, asemalla johtaminen ei asiantuntijoiden kanssa onnistu.

Auktoriteetilla, asemalla johtaminen ei asiantuntijoiden kanssa onnistu. Johtaja johtaa hyvillä argumenteilla ja omalla esimerkillään.

Erilaisuus työelämässä lisääntyy. Monikulttuurisuus lisääntyy täällä Pohjolan perukoillakin nopeasti. Samoin työelämään tulee yhä enemmän osatyökykyisiä ihmisiä – mielenterveyskuntoutujia ja eri tavoin toimintarajoitteisia.

Osatyökykyinenkin on työkykyinen, jos työ järjestetään kykyä tukevaksi: osatyökykyisen lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä. Kun keskustellaan työllisyysasteen nostamisesta, mukaan on syytä laskea myös osatyökykyisten panos.

Kommunikaation vallankumous hämärtää myös työn ja vapaa-ajan rajaa. Kansalaiskeskustelua käydään verkossa ympäri vuorokauden arjet ja viikonloput, ja ellei organisaatiosi ole keskustelussa mukana, se on siitä ulkona. Keskustelu jatkuu joka tapauksessa. Erityisesti kulovalkeana leviävien nettikohujen varalta viisas organisaatio huolehtii siitä, että joku päivystää sosiaalisessa mediassa ja pysäyttää mainetappion alkuunsa.

Pitääkö siis aina olla töissä? Ei pidä. Yksittäisen työntekijän pitää osata johtaa itseään ja ajankäyttöään. Organisaatioiden on huolehdittava työntekijöiden hyvinvoinnista. Tämä onnistuu uudessa maailmassa samalla tavoin kuin vanhassakin: neuvottelemalla ja sopimalla. Tätä periaatetta ei uusi teknologia muuta miksikään.

Pekka Sauri

Organisaatioviestinnän työelämäprofessori, Helsingin yliopisto

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.