Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
”Aloitin työni markkinointipäällikkönä Vaisalan Sää- ja ympäristöliiketoiminta-alueella kaksi vuotta sitten. Olin asunut Suomessa jo vuosia ja etsinyt täältä työpaikkaa globaalisti toimivasta yrityksestä, jossa ollaan tekemisissä ilmastonmuutoksen, kestävän kehityksen ja modernin teknologian parissa.
Pääsin haastatteluihin, joista toisen teki tuleva esihenkilöni juuri ennen korona-aikaa kasvotusten Vantaalla ja toisen Yhdysvalloissa oleva markkinointijohtaja etäyhteydellä. Minulle tuli saman tien sellainen olo, että haluaisin kovasti tämän paikan, joten ilahduin valtavasti, kun minut valittiin.
Esihenkilöni esitteli minut Teams-palavereissa tiimin jäsenille.
Aloittaessani työt vuoden 2020 huhtikuussa Vaisalassa tehtiin etätöitä koronan takia, joten myös minä aloitin etänä. Sain kuitenkin käydä toimistolla hakemassa tietokoneen ja muut tarpeelliset työvälineet.
Esihenkilöni esitteli minut Teams-palavereissa tiimin jäsenille ja muillekin henkilöille, joiden kanssa työskentelisin Vaisalassa. Sain yhteystietoja ja buukkasin etätapaamisia. Kollegat olivat erittäin avuliaita, ja pääsin tutustumaan heihin aivan luontevasti, vaikka emme kasvokkain heti kohdanneetkaan.
Ensimmäisen kerran tapasin tiimini ulkopiknikillä, joka oli erittäin mukava tapahtuma. Siellä huomasin tuntevani kaikki jo melko hyvin, vaikka en ollutkaan tavannut heitä kasvotusten aiemmin kuin etänä. Meillä oli myös vapaamuotoisempia perjantaitapaamisia Teamsissä, ja siellä tutustuimme vielä paremmin.
Koin tärkeäksi myös sen, että esihenkilö oli jatkuvasti yhteydessä minuun.
Sisällöltään etäperehdytys oli samanlaista kuin lähiperehdytys. Verkossa pidettiin myös kaksipäiväinen organisaation perehdytys, jossa muun muassa toimitusjohtaja ja liiketoiminta-alueiden vetäjät esittelivät yritystä. Tärkeimmäksi koin kuitenkin sen, että pääsin heti saman tien tutustumaan kollegoihin ja talon muuhun väkeen; työkalujen lisäksi olennaisinta uudessa työpaikassa ovat kontaktit muihin ihmisiin.
Koin tärkeäksi myös sen, että esihenkilö oli jatkuvasti yhteydessä minuun ja tarkisti, miten minulla menee ja miten olen päässyt eteenpäin työtehtävissä. Myös kaikki työkaverit olivat auttavaisia, enkä suoraan sanottuna ole kokenut sellaista huolenpitoa työurallani aiemmin. Sain aivan kaiken tarvitsemani.
Työkieleni on edelleen englanti, mutta kuuntelen sujuvasti suomea palavereissa.
Huomasin, että suomalaiset ovat puheissaan suoria brittiläisiin verrattuna, mikä vaati totuttelua. Nyt ajattelen, että suoruus on hyvä asia. Pidän myös matalasta hierarkiasta, eli että tavallinen työntekijä voi käydä lounaalla vaikkapa toimitusjohtajan kanssa. Isossa-Britanniassa se ei olisi oikein luontevaa.
Siitä huolimatta, että perehdytys tapahtui etänä, se onnistui yllättävän hyvin. Kansainvälisessä Vaisalassa on totuttu nopeisiin muutoksiin ja nykyteknologiaan myös yhteydenpidossa, joten etätyöskentelyyn siirryttiin ongelmitta ja kaikki olivat siihen nopeasti valmiita. Varmasti siksi myös etäperehdytys lähti alusta asti vaivattomasti käyntiin.
Työni on vastannut juuri sitä kuvaa ja niitä lupauksia, joita työpaikkailmoituksessa ja työhaastattelussa annettiin. Olen päässyt tekemään markkinointia modernilla tavalla kansainvälisessä ympäristössä ja innostavassa ilmapiirissä. Työkieleni on edelleen englanti, mutta kuuntelen sujuvasti suomea palavereissa.”
Työssä jaksamisesta puhuttiin jo sata vuotta sitten. Keskustelu työntekijöiden henkisestä kuormituksesta on vilkastunut aina työelämän isojen murrosten yhteydessä. Julkinen työsuojelukeskustelu alkoi Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Teollisuustyö yleistyi, ja työskentely suojaamattomilla koneilla ja ahtaissa tiloissa aiheutti yhä enemmän vakavia onnettomuuksia. Ei siis ole ihme, että alkuvaiheessa työsuojelu keskittyi lähinnä tapaturmien ehkäisemiseen eikä työssä jaksamisesta juuri puhuttu. Vaikka
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Työn imu on innostusta, merkityksellisyyttä ja uppoutumista työhön. Se rakentuu työolosuhteista ja omista valinnoista, sanoo Piia Seppälä. Työn imu on myönteinen tunne- ja motivaatiomielentila. Sitä luonnehtivat kokemukset työn merkityksellisyydestä ja innostumisesta. Työnimuinen työntekijä on energinen ja aikaansaava. Hän haluaa panostaa työhönsä ja on sinnikäs ja periksiantamaton hankalissakin työtilanteissa. Työn imussa työntekijä pystyy keskittymään, syventymään ja
TV director Tuomas Milonoff had a burnout although he was doing what he loved. According to Milonoff, the signs of one’s own burnout are difficult to recognise. Therefore, the work community can play an important role in the first steps of recovery. Creativity has returned to the life of TV director Tuomas “Tunna” Milonoff. “The
