kolumni

• 25.02.2015

Mistä energiaa työntekoon?

Kaikki me sen tiedämme: työikäisen väestön toimintakykyä ja terveyttä heikentävät liikunnan puute, epäterveellinen ruokavalio, mielenterveysongelmat, tupakointi ja liiallinen alkoholin käyttö. Ne ovat yhteydessä myös useimpiin kansansairauksiin ja ne lyhentävät työkaaria. Jotain tarttis tehdä.

Itse havahduin huonoon kuntooni 14 vuotta sitten, kun pyörryin pari kertaa, kerran jopa töissä. Tein pitkiä työpäiviä kiireisessä uutistoimituksessa enkä huolehtinut kunnostani. Sain lääkäriltä ohjeen elää säännöllistä elämää.

Säännöllistä elämää? Oivalsin, että terveellinen elämäntapa ei ole rakettitiedettä eikä se vaadi suuria panostuksia. Oleellista on, että ymmärtää, mistä terveellinen elämä koostuu.

Yksinkertaistettuna tekijät ovat riittävä uni (7-8 tuntia yössä), säännöllisesti terveellistä ruokaa (6 ateriaa vuorokaudessa) ja 3-5 kertaa liikuntaa viikossa. Sen kummempaa se ei ole. Jos hoitaa nämä kolme asiaa kuntoon omassa elämässään, on jo hyvin pitkällä.

Ymmärsin, että voin itse päättää kiireestäni. Tein tietoisen päätöksen, että minulla on aikaa kuntoiluun, ja pidin päätöksestä kiinni. Opettelin suhtautumaan kuntoiluun kuin nukkumiseen ja ruokailemiseen. Päätin, että se on niin tärkeää, etten voi luistaa siitä.

Tein kuntoilusta automaation. Enhän pohtinut erikseen aamuisin ja iltaisin, että viitsisinkö tänään pestä hampaat vai en, tein sen automaattisesti. Päätin suhtautua samalla tavalla liikuntaan.

Tein tiistaista, torstaista, lauantaista ja sunnuntaista kuntoilupäiviä. Välillä kävin vain 15 minuutin pikalenkillä, välillä käytin kuntoiluun useita tunteja.

Opettelin olemaan itselleni armollinen. Viidentoista minuutin lenkkikin on lenkki, kauppaan pyöräilemisestä ja kassien raahaamisestakin on hyötyä. Arkiliikunta on kaikkein parasta liikuntaa, ja se tuottaa paljon onnistumisen iloa.

Päätin nauttia. Liikunnan ei tarvitse olla rangaistus tai lääkärin määräämä pakkopulla. Päinvastoin, lenkki voi olla oma hemmotteluhetki. Siksi en koskaan palkinnut itseäni lenkin jälkeen vaan lenkki itsessään oli minulle palkinto.

Huomasin, että vaikeinta on liikkeelle pääseminen. Siksi tein siitä tietoisesti mahdollisimman helppoa. Otin lenkkivaatteet valmiiksi esille ja päätin, että lähden ensiksi kuntoilemaan ja vasta sen jälkeen laitan tiskit, levitän pyykit, korjaan lelut paikoilleen ja valmistan seuraavan päivän ruuat. Yllätyksekseni aikaa jäi yli, kun kaikki toimet sujuivat nopeammin lenkin antaman energian turvin.

Huomasin, että liikunnan ansiosta koti pysyi siistimpänä, ehdin enemmän, pysyin virkeämpänä, valmistuin yliopistosta, tein työt ilolla, leikin lasteni kanssa, olin läsnä ja jaksoin nauraa. Sitä on nyt kestänyt 14 vuotta. Suosittelen. Kannattaa kuitenkin lähteä rauhallisesti liikkeelle.

Keholla ja mielellä on taipumus vastustaa muutoksia, ja siksi se saattaa alussa panna hanttiin: liikunta ei tunnu kivalta, paikkoja särkee, flunssa iskee. Siksi on syytä antaa keholle ja mielelle runsaasti aikaa tottua aktiivisempaan elämään ja edetä pienin, pienin askelein. Silloin välttää helpommin takaiskut.

Pikkuhiljaa huomaatte, että liikuntaan ON aikaa. Ja mikä parasta – sen lisäksi on aikaa ja energiaa paljon muuhunkin. Onnea matkaan!

Kirjoittaja on toimittaja ja Uutisvuodon ylituomari

Baba Lybeck

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.