kolumni

03.12.2014

Mielekäs työ – järkevää ajankäyttöä

Yksinkertainen ajatus: kuvittele käyttämäsi päivittäinen aika ympyränä. Voimme jakaa tuon ympyrän kolmeen samansuuruiseen osaan. Nimetään nämä osat myös yksinkertaisesti: 1. työ, 2. vapaa-aika ja 3. uni. Jatketaan ajatusleikkiämme kuvittelemalla ympyrä kelloksi, joka jakaa arkemme näihin kolmeen osa-alueeseen. Meillä jää keskimäärin kahdeksan tuntia jokaista osaa varten.

Kun pohdimme ajatusta kolmiosaisesta arjestamme todellisuuden näkökulmasta, esiin nousee oleellisia seikkoja ajankäytöstämme. Uni, johon käytämme raakamallimme mukaan kolmasosan ajastamme, ei todennäköisesti näyttäydy sinä elämän osana, johon lataisimme haaveemme ja unelmamme. Vaikka uni ja lepo ovat tärkeitä jaksamisemme kannalta, tuskin pitäisimme järkevänä sitä, että etsisimme elämämme mielekkyyttä ensisijaisesti nukkumisesta.

Vapaa-aika lienee se osa-alue, jonne suurin osa lataa haaveensa ja toiveensa mielekkäästä tekemisestä. Mutta vapaa-aika, jos se nähdään erotuksena työstä, ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan usein suurin osa siitä koostuu aivan tavallisesta arjesta: siivouksesta, kaupassakäynnistä tai pyykinpesusta. Vapaa-ajalla toteutetaan paljon asioita, jotka ovat hyvän ja mielekkään elämän ytimessä.

Kuitenkin vapaa-aikakin on usein rajoitettu juuri arjen vaatimusten suhteen, eikä omia mielihaluja voi toteuttaa täysin vapaasti. Kaavoitetusta kahdeksasta tunnista harvoin jää edes puolet täysin vapaasti käytettäväksi. Vaikka näkisimmekin vapaa-ajan ensisijaisena aikana toteuttaa oman elämämme haaveita, käytettävissä oleva aika on varsin rajattua, jos jätämme mielekkään tekemisen pelkästään vapaa-ajalle.

Ajatus siitä, että työ olisi jotain, josta saa ainoastaan elannon ja rahoituksen haaveillemme, on epämotivoiva ja myös auttamatta vanhentumassa. Miksi jättää työn merkitys vain pelkän elannon varmistamiseen? Hukata kolmas osa elämästä tehden asioita, jotka eivät vastaa motivaatiotamme eivätkä vahvuuksiamme.

Ajatus on hölmö myös siinä suhteessa, että maail­man monipuolistuminen on avannut suurien haasteiden lisäksi uusia mahdollisuuksia. Näyttää myös vahvasti siltä, että tulevaisuudessa useiden töiden tekeminen saattaa siirtyä roboteille ja ohjelmistoille teknologian kehittymisen myötä. 2000-luvun keskeinen ongelma ei tiivisty pelkästään kysymykseen siitä, riittääkö kaikille töitä, vaan oleellinen kysymys on myös, miten teemme kaikista töistä mielekkäitä niitä tekeville yksilöille.

On haastava tehtävä löytää kaikille ihmisille mielekkäät, sisäisesti motivoivat työnkuvat. Tulisi olla itsestään selvää, miksi sen pitäisi olla tavoitteemme. Jos kyse on työelämän suunnasta, tavoitteemme tulisi olla, että pystyisimme tarjoamaan kaikille ihmisille mielekästä tekemistä perustuen yksilöllisiin motivaatiotekijöihin. Se on hyvä päämäärä, jonka kautta työelämän kehittämistä tulisi johtaa.

Kirjoittaja on tutkija ja kouluttaja Filosofian Akatemia Oy:ssä.

Reima Launonen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.