kolumni

• 22.10.2020

Matkalla jaettuun johtajuuteen

Johtamista on vaikea määritellä. Kuitenkin johtamiseen liittyville näkemyksille on yhteistä, että esimiehinä ja johtajina toimivat uskovat olevansa hyviä johtajia. Mikä sitten on hyvää johtamista? Tähän kysymykseen vastaaminen vaatii, että tarkastellaan, kuinka hyvänä pidetty johtaminen on muuttunut aikojen saatossa.

Johtamisen syntymiseen ei riitä, että joku henkilö on nimetty esimieheksi. Johtaminen syntyy vasta, kun muut ihmiset alkavat vapaaehtoisesti toimia samojen päämäärien saavuttamiseksi. Johtaminen on yhteisiin asioihin sitoutumisen ja yhteisten ponnistelujen tulos. Tarvitaanko siis johtajia? Ei välttämättä, mutta kuitenkin usein tarvitaan.

Viime aikoina on useissa organisaatioissa pyritty siirtymään itsejohtoisuuteen ja jaettuun johtajuuteen. Tätä pyrkimystä kuitenkin varjostavat lukuisat kulttuuriset rasitteet. Olemme tottuneet työskentelemään hierarkkisissa organisaatioissa. Jopa lainsäädännössä painotetaan johdon oikeutta valvoa ja ohjata työtä. Kuitenkin johtamisen kehityslinjat ovat pitkällä tähtäyksellä kulkeneet kohden itsejohtoisuutta.

Teollistumisen alkuaikojen organisaatioissa johtajat olivat lähes itsevaltiaita. Tuolloin hyvänä pidetty autoritaarinen johtamisote säilyi kauan maamme organisaatioissa hiipuen vähitellen 1970- ja 1980-luvuilla niin sanotun tavoite- ja tulosjohtamisen vallatessa alaa. Tämän muutoksen myötä alaiset muokkasivat itsestään tuloksia tavoittelevia ihmisiä.

Useinkin taloudellisilla mittareilla mitattujen tulosten saavuttaminen vaati, että alaiset osallistuivat uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen, myymiseen ja tuottamiseen. Tässä muutosprosessissa entisestä tehtäviä tarkasti valvoneesta autoritaarisesta esimiehestä tuli silmissämme huono johtaja, ja yhdessä alaistensa kanssa tavoitteista sopivasta ja tuloksiin pyrkivästä johtajasta puolestaan hyvä johtaja.

Uudenlaisen hyvän johtamisen käsitysten myötä uivat organisaatioiden sisälle kuitenkin myös erilaiset haittavaikutukset. Ehkäpä voimakkain näistä oli taloudellisen otteen liiallinen korostaminen. Organisaatioita saneerattiin ja uudistettiin, jotta voitiin saavuttaa yhä parempia taloudellisia tuloksia. Jossakin vaiheessa kuitenkin jokaisessa organisaatiossa huomattiin, ettei tuotteita ja palveluita enää voitu kehittää kulukurin liiallisen otteen seurauksena.

Nyt organisaatiot ovat palanneet perusasioiden äärelle. On alettu hakea sitä, mitä asiakkaat tarvitsevat ja toivovat. Asiakasnäkemyksen korostumisen myötä on havaittu myös uusien innovaatioiden ja niitä tuottavien ihmisten asiantuntemuksen ja osaamisen sekä tiimityöskentelyn merkitys.

Hyväksi johtamiseksi on noussut jaettu johtaminen, joka on siivittänyt monia organisaatioita viime aikoina menestykseen. Näkökulma on kuitenkin usein etenkin byrokraattisuuteen tottuneissa organisaatioissa ymmärretty väärin ja sitä on pidetty antaa-mennä -johtamisena. Näin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin jaettu johtaminen tarkoittaa sitä, että jokainen johtaa itseään ja tuottaa produktiivisen panoksensa kaikkeen siihen, mitä hänen ympärillään on tapahtumassa.

Pauli Juuti

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva johtamisasiantuntija, joka on tutkinut johtamista eri näkökulmista yli 45 vuoden ajan. Nykyisin hän on tietokirjailija ja on kirjoittanut yli 60 johtamiseen ja työelämään liittyvää kirjaa ja julkaistua tutkimusta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.