Julkaisut

17.05.2018

Johtaja, onko kädessäsi taskupeili vai suurentava peili – vai peiliä ollenkaan?

Pekka Mattila, Alma Talent 2018

Uutuusteos auttaa tarkastelemaan omaa johtamista kiinnostavien tapausten kautta.

Tuoreen johtamiskirjan visuaalinen ilme on kuvailmaisua myöten raikas ja taitto ilmava ja onnistunut. Mattila on taitava vertauskuvien ja kielikuvien käyttäjä, mikä tekee tekstistä sujuvan, tarinallisen ja helppolukuisen. Esseiden ajoittain erillisiltä tuntuvat tarinalliset alut muistetaan lopuksi sitoa tekstiin.

Itsereflektio on johtamisessa hyvin tuttu teema. Tässä kirjassa tapa tarjoilla peilejä on silti harvemmin käytetty ja siksi kiinnostava. Edelleenkään kysymys siitä, kasvaako johtaja itse, ei ole turha. Kirjoittaja kehottaakin aiheellisesti tarkastelemaan omien toimintatapojen parasta ennen-päiväystä – tätä tehdään käytännössä vieläkin liian harvoin.

Minua puhuttelivat erityisesti pohdinnat siitä, kuinka harva johtaja pystyy haastamaan tai rikkomaan sen minkä on itse rakentanut, miten taide on toiminut liikkeenjohdon kehityksen laboratoriona, miten johtajat sortuvat yhä julkisemmin ja miten laskusuuntaiset, pysähtyneet tai kierteiset johtamisurat ansaitsisivat enemmän palstatilaa. Samoin kiinnostava on kysymys siitä, milloin johtajan terveellinen turvavälietäisyys mahdollisesti muuttuu irrallisuudeksi. Näitä teemoja toivoisin johtajien pohtivan syvällisesti.

Henkilökohtaiseksi opiksi itselle nousi epäonnistumisten käsittely. Kuten kirjoittaja toteaa, epäonnistuminen ansaitsee aina kunnon ruumiinavauksen, ja jaloilleen nousemisesta olisi arvokasta saada opetusta. On hienoa, että Mattila nostaa esille omia kasvukokemuksiaan. Peilit siis toimivat ajatusten herättäjinä, vaikkei valmiita malleja annetakaan. Pidin tosin turhana malleja esittävien ja kuvailevampien kirjojen vastakkainasettelua, molemmista löytyy hyviä ja huonoja toteutuksia.

Mitä jäin kaipaamaan? Mattilan tausta huomioiden olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmän hänen henkilökohtaisia ajatuksiaan tulevaisuudesta. Näyttämöä olisi voinut hyödyntää vieläkin systemaattisemmin vertauskuvana, se olisi ehkä auttanut kiinnittämään esseet tiiviimmin kokonaisuudeksi. En tunnista kaikkia kuvattuja johtoryhmiin ja itseohjautuvuuteen liittyviä ilmiöitä, mutta Mattilan tyyliin kuuluu (ilmeisesti) vetää äärilaitaa. Jokainen löytänee kirjasta omat suosikkinsa ja inhokkinsa.

Kaiken kaikkiaan teos lunastaa lupauksensa tarjota ajatuksia herättäviä leikkauksia ja pysähdyskuvia johtamistilanteisiin.

Arvioija Helena Åhman on työpsykologian tohtori (TkT), KM, Speakersforumin Vuoden puhuja 2015 ja Ekonomiliiton kirjallisuuspalkinnon voittanut johtoryhmien ja hallitusten sparraaja.

Lue lisää kustantajan verkkosivuilta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.