kolumni

• 10.09.2018

Avoin tiedonkulku, parempi työturvallisuus konttiliikenteeseen?

Jokunen vuosi sitten selvittelimme työtovereiden kanssa merikuljetuskonteissa esiintyviä kaasutusainejäämiä – kontit kaasutetaan lastin säilymisen varmistamiseksi ja vieraslajien saapumisen estämiseksi. Ennakolta tiesimme, että purkamisvaiheessa konttien ilmassa esiintyy myös muita kuin torjuntatarkoituksessa konttiin lisättyjä aineita, mutta niiden yleisyys yllätti: lastista vapautui haitallisia aineita enemmän, ja pitkän kuljetusmatkan jälkeen niiden määrä suljetun kontin ilmassa ylitti usein ihmiselle haitalliseksi tunnetun määrän.

Kontin avaaminen onkin aikamoinen työturvallisuusriski, mikäli kontin sisäilman koostumuksesta ei saada tietoa etukäteen. Nykyisin konttien ilmaa mitataan useissa terminaaleissa ennen tyhjennystyön aloittamista, mutta meitä jäi mietityttämään, voiko rahtitavarasta vapautua haitallisia aineita vielä myöhemminkin. Tällöin myös muut logistiikkaketjussa työskentelevät henkilöt, joita Suomessa on tuhansia, voivat altistua haitallisille aineille.

Vähän osviittaa siitä, voivatko logistiikkaketjussa työskentelevät oikeasti altistua työssään tavaroista haihtuville aineille, saatiin viime vuonna valmistuneessa tutkimuksessa. Siinä selvitettiin, mitä tavaraeristä vapautuville aineille tapahtuu matkalla satamasta kohti vähittäiskaupan hyllyä. Hyvä uutinen oli se, että suurimmassa osassa konteista ei havaittu haitallisia pitoisuuksia, vaikka kontit yritettiin valita niin, että mitattavaa löytyisi. Mutta mukana oli myös haitallisen tason ylittäviä kontteja ja tavaraeriä. Yhtenä esimerkkinä sandaaleja sisältävä suuri pahvilaatikko, jonka sisältä mitattiin ammoniakkia ensimmäisten käsittelyvaiheiden aikana, molemmissa jopa lyhyen altistuksen raja-arvo ylittyi. Vielä seitsemän viikkoa myöhemmin havaittiin mitattavia määriä ammoniakkia pussien sisältä ja myyntiin ripustettaessa vähittäiskaupan työskentelyilmassa, mutta raja-arvot eivät enää ylittyneet.

Kaiken kaikkiaan altistumisen kannalta riskialtteimpia työvaiheita olivat kontin purku ja pakkauksien avaaminen. Hyvä uutinen oli myös se, että vaikka konteissa ja tavarayksiköiden sisällä pitoisuudet ylittivät raja-arvot, työntekijöiden hengitysvyöhykkeellä pitoisuudet jäivät alle haitallisiksi tunnettujen arvojen.

Kaikesta päätellen altistuminen on mahdollista, muttei kovin todennäköistä. Mutta mitä voidaan tehdä, jottei kenenkään tarvitsisi työssään altistua haitallisille aineille? On vaikea tietää, missä kontissa vaara piilee, sillä konttien merkinnät ovat puutteellisia myös kansainvälisten sopimusten rajoittamien aineiden osalta, eikä pieniä teollisuuskemikaalipitoisuuksia edes tarvitse merkitä.

Vai löytyisikö ratkaisu koko logistiikkaketjun vastuullisuudesta ja avoimuudesta sisäisessä tiedonvaihdossa, lähtien tavarantoimittajasta konttia sen eri vaiheissa käsittelevien toimijoiden kautta aina vähittäiskauppaan saakka?

Marja Pitkänen

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:ssä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.