kolumni

• 23.02.2017

Työelämä paranee tulevaisuudessakin

Jos julkista keskustelua on uskominen, työelämän tulevaisuus on lohduton. Milloin katoaa kolmannes työpaikoista, milloin loppuu palkkatyö kokonaan. Robotit tulevat ja pitävät lomatkin puolestamme.

Työelämä muuttuu, mutta ei niin nopeasti kuin lehtiä lukemalla voisi päätellä, eikä niin nopeasti, että pitäisi menettää yöuniaan, saati päiväuniaan.

Ihmiset ovat aina kuvitelleet, että juuri heidän oma aikansa on poikkeuksellinen. Siksi murros on käynnissä juuri nyt ja muutos muka nopeampaa kuin koskaan ennen.

Historiaa silmäilemällä voi päätyä toisenlaiseenkin käsitykseen.

Elämme hitaan muutoksen aikaa verrattuna vaikkapa 1800-luvun loppuun. Silloin keksittiin auto, muovi, puhelin ja sähkö sekä tasa-arvo, globaali talous, standardoitu kellonaika ja aikataulut. Meidän päiviemme mullistukset ovat näiden rinnalla mitättömiä.

Sama koskee työelämää. Vuosien 1940 ja 1980 välillä Suomesta katosi miljoona maataloustyöpaikkaa. Ne työpaikat todellakin katosivat. Maanviljelijä ei alkanut viljellä maata biotalousasiantuntijan tittelillä. Miljoonan kadonneen työpaikan tilalle tuli yli miljoona aivan toisenlaista työpaikkaa.

Nykyisissä työpaikkojen ”katoamisissa” on sen sijaan monesti kyse vain työnimikkeen vaihtumisesta tai siitä, että kaupungin palkkalistoilla ollut siivooja jatkaa ulkoistuksen jälkeen täsmälleen samaa työtä siivousfirman palkollisena.

Jos uudet keksinnöt todella tappaisivat työpaikat, työpaikat olisivat kadonneet jo vuosisatoja sitten.

Työelämä muuttuu hitaasti. Esimerkiksi etätyöstä puhutaan paljon enemmän kuin sitä on. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimusten mukaan palkkatöitä tekee kotona vain pari prosenttia palkansaajista kerrallaan. Kotona työskentelyyn käytetty aika on pysynyt ennallaan kolmekymmentä vuotta.

Työelämä muuttuu hitaasti, mutta parasta on se, että työelämä muuttuu parempaan suuntaan.

Tilastokeskuksen työolotutkimukset osoittavat, että suomalaisten mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä ovat viime vuosikymmeninä jatkuvasti lisääntyneet, samoin mahdollisuudet kehittyä ja edetä työssä. Työn yksitoikkoisuus, palkaton ylityö ja kiireen aiheuttamat haitat ovat vähentyneet. Koulutusta on tarjolla entistä runsaammin, ja tasa-arvo on kohentunut.

Työolotutkimusten mielenkiintoisimpia tuloksia on se, että nykyään melu ja pöly kiusaavat työpaikoilla enemmän kuin 1970-luvulla. Sama koskee kylmyyttä ja kuumuutta, savuja, kaasuja ja höyryjä sekä likaa ja tärinää.

On selvää, että fyysiset työolot ovat nykyisin paremmat kuin 1970-luvulla jo pelkästään elinkeinorakenteen muutoksen vuoksi. Kylmyys, kaasut ja tärinä eivät taatusti ole keskimäärin lisääntyneet.

Miksi ne sitten kiusaavat entistä enemmän? Selitys lienee se, että työelämä paranee, mutta odotukset kasvavat sitäkin vauhdikkaammin. Ihmiset haluavat työltä paljon muutakin kuin toimeentuloa, ja he keskustelevat työn sisällöstä ja merkityksestä innokkaammin kuin koskaan. Siksi on jokseenkin varmaa, että työelämä paranee tulevaisuudessakin.

Kirjoittajan missio on parantaa työelämää valmentajana ja kirjoittajana. Muun työnsä ohessa hän kirjoittaa työelämäkolumneja Helsingin Sanomiin ja toimii Gummerus Kustannuksen hallituksen puheenjohtajana.

Pekka Seppänen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.