Työ on elämäntapa Espanjassa

Noin puolen tunnin junamatka Barcelonan keskustasta johtaa Sitgesiin, idylliseen 30 000 asukkaan kaupunkiin. On syyskuun alku, ja opettajat José Capafons ja Rosa Escuer istuvat rantakadun kahvilan terassilla.

Parin viikon päästä alkaa uusi lukukausi, ja siksi avioparin ajatukset ovat jo opiskelijoissa. Erityisesti Escuerilla on paljon mietittävää, sillä hänen opettamassa luokassa tarvitaan normaalia enemmän kannustusta työelämään. Opettajan opetusmetodit ovat hämmästyttävän yksinkertaisia.

Rosa Escuerin yksinkertaiset opetusmetodit ovat tehonneet. – Esimerkkinä voin kertoa, kuinka yksi opiskelijoistani on nykyään kolmekymppinen käräjäoikeuden tuomari.

Uusi mahdollisuus

Espanjalaisten nuorten työttömyystilastot ovat karua luettavaa: lähes joka toinen 16–25-vuotias vaeltelee kaduilla ilman työpaikkaa ja rahaa.

Suurimmalla osalla nuorista ei ole edes koulutusta, sillä ennen nykyistä lamaa tuhannet nuoret jättivät peruskoulunsa kesken työskennelläkseen rakennusalalla. Työstä tienasi 2 000 euroa kuukaudessa, eli melkein 500 euroa enemmän kuin Espanjan keskiansio.

Tänä päivänä espanjalainen nuori haluaa kouluttautua ja päästä työelämään. Kunnat auttavat siinä järjestämällä nuorille ammattiin valmistavaa koulutusta. Vuoden kestäviin opintoihin kuuluu työharjoittelu, ja jos nuori hoitaa työnsä hyvin, saa hän jatkaa työssään. Opiskeltavat alat valitaan sellaisista ammateista, joissa alueella riittää töitä, ja työharjoittelupaikat sellaisista yrityksistä, joilla on varaa myös palkata.

Menestyneitä aikuisia

Rosa Escuer huokaisee. Kunnan tarjoamat tukitoimet kuulostavat hyviltä, mutta kasvavat työttömyysluvut eivät.

– Kaikki töihin haluavat nuoret eivät työllisty. Tähän valtiolla tai kunnilla ei ole ollut toimivaa ratkaisua.

Escuer opettaa lukiossa Vilanova i la Celtrússa, Sitgesin naapurikaupungissa, jossa on paljon maahanmuuttajia ja ongelmanuoria. Suuri osa alueella asuvista nuorista elää turvattomassa ympäristössä perheväkivallan ja vanhempien alkoholismin keskellä.

– Koulumotivaatio jää kotimurheiden takia aika pieneksi. Olen opiskelijoille roolimallina, koska heillä ei ole sellaista kotona.

Escuer pitää yksinkertaisia opetusmetodejaan tärkeinä. Hän aloittaa jokaisen työpäivänsä kertomalla oppilaille kädestä pitäen, mitä he tulevat tekemään sen päivän aikana. Rutiinit ovat toimineet. Escuerin opiskelijoista suuri osa valmistuu erinomaisin arvosanoin, ja moni nuori on noussut pohjamudista menestyneiksi aikuisiksi.

Koulukiusaajista ilmoitus poliisille

Matematiikan opettaja José Capafons vilkaisee katujen valossa hohtavaa Sitgesin satamaa. Hänelle opettajan työ on elämäntapa, ja joskus vapaa-aika kuluu uusien opetusmetodien löytämiseen.

– Tykkään sekoittaa vanhoja ja uusia keinoja oppilaiden inspiroimiseen. Käytän interaktiivista taulua, mutta myös päivän uutisia, elokuvia ja sarjoja sekä tarinoita oikeasta elämästä.

Omien opetusmetodien toteuttaminen on tietenkin hyvä juttu, mutta espanjalaisessa systeemissä on Capafonsin mielestä paljon ongelmia. Suomen koulutusjärjestelmän Capafons tuntee hyvin ja sanoo, että sieltä voisi ottaa paljonkin opiksi.

Mutta kun suomalaisena kuuntelee espanjalaista käytäntöä esimerkiksi koulukiusaamisen ehkäisemiseksi, ei voi kuin ihmetellä. Suomessa usein vain kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, kun taas Espanjassa kiusaajasta ilmoitetaan poliisille ja erotetaan koulusta kolmeksi kuukaudeksi.

Linja-auton kuljettaja Jesus Rodriguez (keskellä) on sairauslomalla olkapäänsä takia, mutta hän on silti tullut työpaikalle ohjeistamaan tuuraajaansa.

Tarinoita linja-autossa

Kymmenen kilometrin automatka Barcelonasta johtaa Badalonaan, 200 000 asukkaan kaupunkiin. Keltaiset, koko Katalonian alueella ajavat Tusgsalin logolla varustetut linja-autot tulevat sieltä. Myös Aerobus, joka kyyditsee matkustajia ja turisteja lentokentältä Barcelonan keskustaan, on Tusgsalin bussi.

Bussikuskeilla riittää tarinoita oikeasta elämästä. Kyydissä on lapsia, jotka iloitsevat vaihtuvista maisemista, keski-ikäisiä ja kiireisiä työssäkäyviä sekä vanhuksia, joilla ei taas ole mihinkään hoppu.

Jesus Rodriguez on ollut bussikuskina kaksikymmentä vuotta.

– Rakastan työtäni, koska koen, että voin auttaa tavallisia ihmisiä. Vien heidät paikasta toiseen turvallisesti ja varmasti, Rodriguez sanoo ja hymyilee leveästi.

Tusgsalin uusi bussivarikko työllistää kymmeniä mekaanikkoja. Espanjan pahimmat helteet rikkovat ilmastoinnin helposti, ja siksi mekaanikoille riittää jatkuvasti töitä.

Poikkeuksellinen työnantaja

Jesuksen vieressä istuu hänen esimiehensä David Bennuezo ja Tusgsalin luottamusmies Carlos Escudero.

– Yrityksen filosofia täytyy ymmärtää, ja uskomme, että parhaiten se onnistuu siirtämällä töitä sukupolvelta toiselle, Bennuezo sanoo.

Yritys on monessa asiassa esimerkillinen: työntekijät omistavat Tusgsalin, ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta firmaan palkataan vain työntekijöiden sukulaisia.

Tämä on myös työntekijöiden etu, sillä kuljettajat voivat olla melko varmoja jälkikasvujensa työllistymisestä.

Tusgsal maksaa enemmän palkkaa kuin muut yksityiset bussifirmat Espanjassa. Bussikuskeille tämä tarkoittaa 1 600 euroa kuukaudessa. Jesuksen esimies ei voi kertoa omaa palkkaansa, mutta Harley Davidson ja kaulassa roikkuva paksu kultaketju viittaavat espanjalaista keskiansiota reilusti isompaan palkkaan.

Bussikuskien esimies David Bennuezo on selkeästi ylpeä Tusgsalista. – Maksamme 30 prosenttia enemmän palkkaa kuin muut yksityiset bussifirmat Espanjassa. Tusgsalissa työskentely on elämäntapa.

Tutkimuksia työperäisistä sairauksista

Vaikka Tusgsalissa palkka onkin isompi kuin muissa yrityksissä, uusia bussikuskeja on vaikea saada. Jotta bussia voi Espanjassa ajaa, pitäisi suorittaa 3 000 euroa maksava ajo-opetus. Harvalla espanjalaisella on opetukseen varaa – varsinkin, kun ajokoulu ei takaa työpaikkaa.

Työ on myös jokseenkin stressaavaa, sanovat kuljettajat. Ja koska valtion mielestä kuljettajien sairaudet eivät ole työperäisiä, Tusgsal on tehnyt oman tutkimuksen bussikuskien oireiluista.

– Esimerkiksi kultakaivoksen työntekijöiden keuhkosairauksien hoito maksetaan, mutta bussikuskien selkäoireista valtio syyttää elämäntapoja, Tusgsalin luottamusmies Carlos Escudero kertoo.

Tusgsal haluaa omalla tutkimuksellaan todistaa, että kuljettajien stressi johtuu liikenteestä ja asiakkaista ja että fyysiset vaivat johtuvat työoloista.

Vielä vuosi sitten Espanjan terveydenhoito hoidatti paperittomatkin ilmaiseksi. Lääkäri Valentina Isernia muistaa, kuinka lain muuttuessa hän joutui sanomaan esimerkiksi yhdelle HIV-potilaalleen, ettei voi enää hoitaa tätä.

Mielen ja kehon yhteys

Viidessä minuutissa taksi vie Badalonan huipulle, kunnallisen sairaalan pihaan. Tartuntatauteihin erikoistunut lääkäri Valentina Isernia esittelee henkeäsalpaavia näkymiä. Tuolla ovat vuoret, tuolla suosittu nähtävyys Sagrada Famiglia ja pilvenpiirtäjä Torre Agbar. Barcelonan kilometrien pituinen hiekkaranta kehystää maisemaa.

Isernia on italialainen, mutta hän on työskennellyt lääkärinä Espanjassa jo vuosia, muun muassa Madridissa ja Barcelonassa. Isernia toimii yleislääkärinä, ja lisäksi häntä kiinnostaa psykologia.

– Pitäisi enemmän miettiä sairauden somaattisia syitä – varsinkin silloin, jos nelikymppisellä on kasvain tai sydänkohtaus. Sairaudet voivat olla perinnöllisiä mutta eivät aina.

Isernian mielestä on tärkeää kyseenalaistaa, mitä ihminen tuntee, syö tai tekee.

– Valitettavasti lääkäreillä ei ole aikaa kysyä potilaalta, mitä hänelle kuuluu, Isernia toteaa.

Kuten Suomessakin, espanjalainen lääkäri vastaanottaa päivässä kymmeniä potilaita. Espanjassa on täysin ilmainen terveydenhuolto, ja se näkyy potilaiden suuressa määrässä.

Yhteistyötä psykologien kanssa

Isernia tienaa kuukaudessa 1 500 euroa plus lisät. Työsopimus on hieman normaalista poikkeava, tutkimuskeskuksen kautta tehty ja määräaikainen. Normaalisti lääkärin lähtöpalkka Espanjassa on noin 2 000 euroa.

Epävakaasta työtilanteestaan huolimatta Isernia kertoo innoissaan ja kädet heiluen, kuinka lääkärin työssä olisi tärkeää löytää mielen ja kehon tasapaino.

– Aloitan pian tutkimustyön psykologien kanssa. Mielesetäni on merkillistä, että lääketiede pystyy parantamaan syövän mutta ei välttämättä sitä, miksi syöpä on iskenyt.

Valentina Isernia haluaisi keskustella mielen ja kehon yhteydestä myös työkavereidensa kanssa.

– Potilaan tunteet ovat täällä sivuseikka, eikä kahvitauolla todellakaan pohdita, voisiko masennus tai stressi olla syynä infektiosairauteen. Nämä ongelmat ovat maailmanlaajuisia, Isernia toteaa ja kysyy: – Onko teillä Suomessa tällaisia asioita mietittävänä?

On meillä.