Täällä Bulevardi kuutosessa ei koskaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat jotenkin tulevaisuutta luotaavia tai loisivat hyviä edellytyksiä jatkolle, sanoo valtakunnansovittelija Minna Helle.

– Ne ovat ennemminkin ratkaisuja, joilla tilanne saadaan jotenkin hallintaan. Eri alojen kehitystä edistävät sopimukset syntyvät sovussa. Meidän pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, että tämä onnistuisi. Se vaatii rohkeutta, Helle selventää rauhaa henkivässä työhuoneessaan, jonka 128-vuotiaan arvokiinteistön vankat seinät eristävät autojen jyrinästä ja ratikoiden kolkkeesta Bulevardilla.

Helle on virassa, joka sekin vaatii haltijaltaan uskallusta ja rohkeutta. Kuitenkin hän kertoo olleensa ujo lapsi, joka opetteli rohkeaksi aikuiseksi. Ihmisessä on valtava kyky oppia uusia asioita, jos hän vain haluaa.

– Olen ollut kunnianhimoinen. Minulla on vahva halu vaikuttaa asioihin. Jos haluaa vaikuttaa, on pakko avata suunsa, ja minulla on ollut paljon sanottavaa.

Ujo tyttö suorastaan hakeutui tilanteisiin, joissa oli pakko olla rohkea. Uskallusta toivat hyvät kokemukset sekä kannustus. Vanhemmat ja opettajat olivat kannustavia, samoin esimiehet ja työkaverit.

Oikeussalisarjojen jäljissä

Nuorta kiinnosti ja aikuista kiinnostaa vahvasti tekniikka. Oli vähällä, ettei Helle hakeutunut tekniselle alalle. Lukiossa kuitenkin yhteiskunnalliset asiat ja politiikka alkoivat kiinnostaa enemmän.

Suuntaus veti nuoren ylioppilaan oikeustieteen pariin. Televisiossa pyöri 90-luvulla useampia amerikkalaisia, vetovoimaisia oikeussalisarjoja. Juridiikka oli trendikästä.

– Oikeustieteelliseen oli hyvin vaikea päästä. Ja kun joku on vaikeaa, se kiinnostaa minua. Halusin näyttää, että pääsen sisälle.

Oikeustieteen opiskelijaa kiinnosti opetuksessa aluksi ihan kaikki. Työoikeuden opintokokonaisuus avasi kuitenkin polun omalle alalle.

– Kävin Kari Pekka Tiitisen luennoilla ja luin työoikeuden kirjoja. Sain intohimon siemenen lukiessani työehtosopimusjuridiikan teoksia.

Koska työmarkkinajärjestöissä tehtävä työ on yhteiskunnallista vaikuttamista, se tuntui tulevasta juristista luontevalta valinnalta.

– Minulla ei ollut ideologista taustaa minkäänlaiseen puolen valintaan, sillä minua kiinnostivat itse asiat. Päädyinkö palkansaaja- vai työnantajapuolelle, oli ihan puhdasta sattumaa. Hain paikkaa molemmista. Journalistiliitossa sattui olemaan mielenkiintoinen paikka auki sopivalla hetkellä.

Minna Helle toivoo olevansa työmarkkinajärjestelmän tulkki, joka ymmärtää eri osapuolten näkemykset ja pystyy tulkitsemaan ne kummallekin osapuolelle.

Ensimmäinen nainen

Urallaan Helle on ehtinyt työskennellä johtotehtävissä niin Akavassa kuin STTK:ssa. Valtakunnansovittelijan työpöydän hän otti haltuunsa ensimmäisenä naisena tehtävässä.

Helle ymmärtää sukupuoleen liittyvän uutisarvon.

– Jos nainen saavuttaa aseman, jossa naisia ei ole aiemmin ollut, se on aina uutinen. Mutta toivon, että maailma menisi eteenpäin niin, ettei näin enää olisi.

Helle kertoo hakeutuneensa nykyiseen tehtäväänsä, koska haluaa vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Uraansa hän ei ole suunnitellut koskaan tarkoin askelmerkein tai vuosiin kiinnitetyin tavoittein.

– Olen aina saanut tehdä asioita, jotka minua kiinnostavat. Kun on tullut eteen uusia mahdollisuuksia, olen tarttunut niihin. Kun tämä paikka tuli avoimeksi ja eri vaiheiden jälkeen sain kannustavia kommentteja hakemiseen, päätin hakea. Mutta hakiessani en todellakaan tiennyt, tulisinko valituksi.

Helle kannustaa kaikkia uskaltautumaan uusiin haasteisiin. Mitä sitten, vaikkei tulekaan valituksi.

– Asioita ei tarvitse osata etukäteen. Riittää, että on edellytykset, uskoo omiin kykyihin ja haluaa paljon oppia uutta. Työ opettaa.

Opettavaisin työtehtävä

Puolitoista vuotta valtakunnansovittelijana on opettanut Helteelle enemmän kuin hän on oppinut missään muussa aikaisemmassa työssään.

– En puhu nyt asiasisällöistä, vaikka olen oppinut niistäkin. Kun työriitojen sovittelussa sukelletaan syvälle jonkun alan tilanteeseen ja toimintaedellytyksiin, oppii valtavasti uutta. Puhun siitä toisesta puolesta työn tekemisessä, omista valmiuksista. Minähän en voi pakottaa mitään lopputuloksia, vaan joudun käyttämään aivan toisenlaisia tapoja lukkiutuneissa ja hyvin vakavissa työriidoissa. Näissä tilanteissa on pystyttävä kiinnittämään huomio itsestä muihin ihmisiin. Se edellyttää kykyä ja halua kuunnella sekä ymmärtää toisten tarpeita syvällisesti.

Työ vaatii Helteen mukaan itsensä tuntemista perin pohjin.

– Meillä kaikilla on paljon ennakkoluuloja ja -käsityksiä. Toimintaamme vaikuttaa, pidämmekö jostakusta ihmisestä vai emme. Tässä työssä mikään tällainen ei saa vaikuttaa. Se on ollut ihan järjettömän opettavaista.

Helle näkee omien oppivuosiensa tarjoavan ohjenuoran työelämän johtamiseen yleisestikin.

– Jos haluaa saada asioita eteenpäin työelämässä, on ymmärrettävä ihmisten todellisia tarpeita ja autettava heidät ajattelemaan uudella tavalla. Niin syntyy uutta. Se ei ole pois jämäkkyydestä, määrätietoisuudesta tai kunnianhimosta.

”Jos haluaa saada asioita eteenpäin työelämässä, on ymmärrettävä ihmisten todellisia tarpeita ja autettava heidät ajattelemaan uudella tavalla.”

Uudet tavat sopia

Valtakunnansovittelijakin on uuden edessä, sillä nyt rakennetaan uutta tapaa tehdä sopimuksia työmarkkinoilla. Sopimusten mukauttaminen maailman murrokseen vaatii rohkeutta, koska meillä on pitkään jatkettu toimintatapaa, jonka juuret ulottuvat aikaan ennen yhteisvaluuttaa. Tavoitteena on uudistaa työmarkkinasopimukset, joissa paikallinen sopiminen toimii.

– Meillä on liian vähän pystytty uudistamaan työehtosopimusten sisältöä, vaikka globalisaatio, digitalisaatio ja kilpailun kiristyminen ovat mullistaneet työelämän, ja EMU vei devalvaation työvalikosta. Siksi paineet ovat kasvaneet suuriksi ja sopimuspolitiikkaa on uudistettava rohkeasti.

Helle odottaa avointa vuoropuhelua siitä, mitä toimintaympäristössä on tapahtunut. Se vaatii halua ymmärtää toisen osapuolen tarpeita ja kykyä nähdä yhteiset edut. On kiire luoda ilmapiiri, jossa viedään Suomea eteenpäin.

– On jo sovittu, että syksystä 2017 lähtien aletaan soveltaa työmarkkinaneuvotteluissa Suomen mallia, jossa kilpailulle alttiit alat määrittelevät työvoimakustannusten tason. Ratkaisu vaatii toimiakseen vielä paljon taustatyötä.

On vain yhteisiä etuja

Hellettä harmittaa eniten, että meillä puhutaan paljon eri ryhmien halusta ajaa vain omaa etuaan.

– En voi ymmärtää, että meillä olisi mitään omia etuja, sillä pitkällä aikavälillä on vain yhteisiä etuja. Työnantajat tarvitsevat työntekijöitä, koska työn tuloksena syntyvät uudet ajatukset ja keksinnöt. Toisaalta työntekijät tarvitsevat menestyviä työnantajia, koska vain menestyjillä on varaa ylläpitää hyviä työehtoja ja maksaa kohtuullisia, jopa hyviä palkkoja. Edut ovat kiistatta yhteiset, ja ainoa keino keskinäiseen luottamukseen on avoimuus.

Valtakunnansovittelija törmää usein kysymykseen, kuinka lukkiutuneet riidat oikein ratkeavat. Aika usein ratkaisut löytyvät, kun laitetaan sivuun itse vaatimus ja lähdetään katsomaan, mitkä ovat tarpeet taustalla ja mikä toimintaympäristössä on synnyttänyt vaatimukset. Peruutus alkutilanteeseen avaa uuden pohjan ratkaisulle.

– Usein vaihtoehtoja on muitakin kuin alkuperäinen vaatimus, jota toinen osapuoli ei voi hyväksyä. Kaikki lähtee siitä, että halutaan ymmärtää ne tarpeet, jotka ovat taustalla.

Työrauhan matkasaarnaaja

Pitääkseen toimistonsa neuvotteluhuoneet tyhjinä Helle tekee taustatyötä ja yrittää mahdollisimman hyvin pysyä kärryillä työmarkkinapolitiikan ilmiöistä laajasti. Yhtä tärkeää on pysyä ajan tasalla myös yksittäisten alojen tilanteesta.

– Koska elämme verkottuneessa yhteiskunnassa, ei yksittäistäkään työriitaa voi ratkaista omassa kuplassaan. Minulla on oltava todella hyvä kokonaiskuva työmarkkinatilanteesta pystyäkseni asettamaan yksittäisen palan osaksi isompaa kuvaa.

Helle käy puhumassa ja kouluttamassa ymmärrystä työmarkkinaosapuolten välille.

– Toivon, että voisin olla työmarkkinajärjestelmän tulkki, joka ymmärtää eri osapuolten näkemykset ja pystyy parhaimmassa tapauksessa tulkitsemaan ne pöydän yli kummallekin osapuolelle.

Helle toteaa olevansa vain yksi osa työmarkkinajärjestelmäämme. Kaikki työmarkkinoiden toimijat yrittävät viedä Suomea eteenpäin niin, että meidän työnantajillamme olisi hyvät edellytykset menestyä ja työntekijöillä olisi hyvä tehdä omaa työtään ja luoda hyvät lähtökohdat Suomen menestykselle. Se kaikkein suurin työ tehdään työpaikoilla ja työmarkkinajärjestöissä.

Tuottavuus työpaikoilta

Tuottavuus paranee Helteen mukaan parhaiten työpaikoilla tehtävillä ratkaisuilla.

– Paikalliseen sopimiseen on loistavat edellytykset, koska meillä on osaavat työntekijät, matalat hierarkiat ja tasa-arvo kohtuullisen hyvässä tilassa. Suurin haaste liittyy avoimeen vuoropuheluun ja kommunikaatioon.

Työelämän suurimmaksi haasteeksi Helle nostaa takertumisen turvalliseen vanhaan. Hän ymmärtää, että ihmiset toivovat asioiden pysyvän mahdollisimman samanlaisina, koska uskovat sen takaavan turvallisen tulevaisuuden. Mutta ihannekuva turvallisesta tulevaisuudesta vanhaan nojautuen on illuusio.

– Kun uskaltautuu mukaan muutokseen ja oppimaan aktiivisesti uutta, onkin paremmassa turvassa pidemmällä aikavälillä. Tämä meidän on pakko oppia, sillä vain niin pärjää tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Tilannetta kuvaa Helteen oman peruskoulun päättöluokan luokkakokous Kivijärvellä, kesäisessä Keski-Suomessa. Moni näistä 70-luvun lapsista oli kouluttautunut uudelleen, vaihtanut ammattia tai siirtynyt yrittäjäksi.

Johtaja saa loistamaan

Uusi ote työhön syntyy päivitetystä tavasta johtaa työyhteisöä. Nykyajan johtajan tärkein tehtävä on saada työyhteisön jäsenet kukoistamaan. Johtaja näyttää suuntaa, luo turvaa ja on selkänoja, jonka ansiosta he uskaltavat tehdä ratkaisuja, onnistua ja myös epäonnistua.

Toimivan työpaikan ilmapiiri ruokkii
uskallusta tuoda esiin uusia ajatuksia, sanoa sanottavansa ja kokeilla. Jos tulee virheitä tai hommat eivät toimi, se otetaan opiksi eikä ojenneta.

Helle kertoo laittaneensa itsensä kouluun, jonka oppiaineena on virheiden myöntäminen ja niistä oppiminen. Virheen sattuessa hän kertoo sen yhdelle tai kahdelle muulle ihmiselle. Hän luonnehtii kokemusta puhdistavaksi, mutta vaikeaksi.

Vaikeimmiksi Helle tietää tilanteet, joissa uudistuminen merkitsee jonkin liiketoiminnan loppua.

– Meidän pitäisi yhteiskunnassa miettiä paljon enemmän, kuinka ihmisiä kannustetaan muutoksiin. Meillä kaikkien järjestelmien tulee tukea ihmistä ylläpitämään työmarkkinakelpoisuuttaan, oppimaan uutta ja tekemään uusia uravalintoja.

Kirkkain aivoin paineessa

Helle kertoo sietävänsä luonnostaan hyvin painetta. Kokemus auttaa paljon.

– Olen työurani varrella ollut tiukoissa paikoissa neuvottelupöydissä. Tiedän, että pääni kestää. Pystyn ajattelemaan kirkkaasti kovassa paineessakin. Se tieto rauhoittaa, sillä konfliktoituneita riitatilanteita ratkoessani olen yksin.

Valtakunnansovittelijan on oltava neutraali ja puolueeton. On pystyttävä toimimaan itsenäisesti ja omantuntonsa mukaan.

– Juridiikka on hyvä renki, mutta isännäksi siitä ei kiistatilanteissa ole. Tilanteet ratkeavat ennen kaikkea kommunikaatiolla. Juridiikka luo siihen vain reunaehtoja.

Helteen oma työ ei tunne työaikoja eikä sovittelun kiihkeimmissä vaiheissa vuorokauden aikojakaan.

– Tosin en näe mitään järkeä yöllä neuvottelemisessa ja soisin sen kulttuurin jo unohtuvan, sillä parhaat ratkaisut syntyvät virkein ja levännein aivoin. Joskus yötyö kuitenkin on aikarajojen takia pakollista.

Huokoista aikaa ajatteluun

Nykyisin työn ja perhe-elämän yhdistäminen on Helteelle jo helpompaa, sillä tytär on koululainen. Kaikkein hankalin vaihe on ohitettu.

– Ohjenuorani matkan varrella on ollut, että olen pyytänyt apua muilta ihmisiltä. Olen myös sallinut itselleni, ettei kaikilla elämän osa-alueilla tarvitse olla täydellinen. Priorisoin rankasti. Kun töissä on kova kiire, en juuri kodinhoitoon panosta.

Työssään Helle kertoo olevansa tiukka ajankäyttäjä. Ne asiat, jotka olisi hyvä tehdä, mutta jotka eivät ole välttämättömiä, hän jättää tekemättä, sillä työ vaatii myös aikaa ajatella.

– Jatkuva kiire ja selviäminen eivät synnytä mitään uutta. Tarvitaan huokoista aikaa, joka takaa aivoille happea ja elämyksiä. Parhaat ideat syntyvät, kun luen jotakin, joka ei liity suoraan omaan alaani tai keskustelen ihmisten kanssa, Helle sanoo.

Kehoaan Helle pitää kunnossa lenkkeilyllä ja aktiivisella kuntoliikunnalla. Mieltä hivelee musiikki.

– Olen oppinut varaamaan liikunnalle ajat kalenteriini. Silloin niistä ei hevin luovu. Maksaa vaivan laittaa liikuntatuokiot kalenteriin, sillä liikkumattomuus kostautuu huonompana työtehona ja uupumisena.