Kosteat lounaat ovat historiaa

Kosteat lounaat olivat suomalaisen työelämän tapa, joka kukoisti 1980-luvulle saakka. Monet tärkeät neuvottelut etenkin liike-elämässä käytiin joko pitkillä lounailla tai edustusillallisilla. Kokoukset saattoivat alkaa päivällä lounaalla, jatkua siitä baariin tai vaikkapa hotellin saunatilaan ja venähtää illallisen kautta yökerhoon saakka. Kun seuraavana päivänä töihin toikkaroitiin krapulassa, neuvottelujen tulokset olivat saattaneet joko unohtua tai jäädä saavuttamatta, jolloin sama kuvio toistettiin uudelleen.

Alkoholipitoinen neuvottelukulttuuri kukoisti erityisesti bisnespiireissä, mutta myös virkamiehet ja erilaisissa edustustehtävissä työskentelevät saivat siitä osansa. Ravintoloitsijat arvioivat 1960-luvulla, että erilaisten edustustilaisuuksien osuus anniskeluravintoloiden liikevaihdosta oli 22 prosenttia, korkeamman tason ravintoloissa jopa yli puolet.

Asukasosakeyhtiön harjannostajaiset Mäntässä vuonna 1969.

Alkoholilla onkin pitkät perinteet jännitystä lievittävänä neuvotteluiden voitelijana ja symbolisena vaihdon välineenä. Kaupantekijäisiin juominen kuului ennen vanhaan erottamattomana osana: maksettiinhan verojakin aikoinaan oluena. Oli kohteliasta tarjota, eikä tarjotusta puolestaan sopinut kieltäytyä tai jättää antamatta vastapalvelusta.

Kansanperinteessä lahjojen vaihtamista kutsuttiin suikimiseksi. Se tarkoitti lahjan antamista toiselle henkilölle vastalahjan saamisen toivossa. Tähän saamisen ja antamisen perinteeseen myös alkoholin liukastamat liikeneuvottelut nojasivat. Jos neuvottelut eivät tuottaneet toivottua tulosta, saattoi kokenut toimitusjohtaja kysäistä: ”Oletteko yrittäneet konjakilla?”

Kokouksen ruokatauko 1970-luvulla.

Kosteiden neuvotteluiden seuraukset toki huomattiin. Alkoholikomitean mietinnössä vuonna 1978 todettiin, että edustustilaisuuksissa oli monia alkoholipoliittisia ongelmia puhumattakaan paineista, joita edustusjuominen tietyille ammattiryhmille aiheutti. Alkon johto pohdiskeli 1980-luvun alussa ravintoloille jopa lounasajan jälkeistä muutaman tunnin anniskelukieltoa. Anniskelu olisi ehdotuksen mukaan kielletty 2–3 tunniksi lounaan jälkeen, jotta edustus- ja virkalounaat eivät pääsisi venähtämään illanvietoiksi saakka.

Juuret ehdotukselle löytyivät historiasta – vuosina 1942–1949 oli voimassa lauantain keskipäivän anniskelukielto. Sen tavoitteena oli, että työmies ennättäisi viedä tilipussinsa kotiin ennen kapakkaan lähtemistä. Nykypäivänä lounaalla tai työmaalla alkoholia juovaa katsottaisiin kummeksuen – pitkistä, kosteista lounaista on luovuttu.