Irti kahleista ja täyteen elämään
Kuvateksti: Työläisnaisille työnteko oli usein perheen elannon kannalta välttämätöntä. Vuonna 1917 teollisuustyössä työskenteleville naisille taattiin neljän viikon palkaton äitiysloma, mikä oli ensimmäinen säädös perhevapaista. OTK:n Tampereen tulitikkutehdas työllisti 1920-luvulla paljon naisia.
Yhteiskunnan alistavat rakenteet jarruttavat naisten mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Feministit ovat halunneet rikkoa nämä kahleet ja vapauttaa naiset rooliodotuksista ja velvollisuuksista.
Kun radikaali feminismi alkoi 1970-luvulla näkyä myös Suomessa, puhuttiin kahleista, jotka on rikottava. Naiset halusivat vapautua ahtaista normeista, jotka he yhdessä oppivat tunnistamaan ja tiedostamaan. Perhettä koskevia asioita ajateltiin uusiksi. Saatettiin ajatella, että lapsi kahlitsee naista. Äitiys ja perusperhemalli voitiin kyseenalaistaa. Feministit halusivat tehdä työtä, vaikuttaa yhteiskunnassa ja harrastaa: perhe ei saanut olla esteenä muulle elämälle.
Kodin ulkopuolisen työn ja perheen yhteensovittaminen on aina ollut mutkikas yhtälö. Aviovaimot olivat miestensä holhouksen alaisia vuoteen 1930 saakka, jolloin uusi avioliittolaki teki puolisoista yhdenvertaiset ja kumpikin sai omistaa oman omaisuutensa.
Silti vaimon alueeksi perheen elättämisessä nähtiin yleisesti kotitaloustyö ja lastenkasvatus. Näin ajattelivat myös monet naisasianaiset, jotka varasivat esimerkiksi poliittisen toiminnan itselleen ja halusivat tehdä työläis- ja maalaisnaisista perheenäitejä. Työssäkäynti päättyikin tavallisesti naisen avioituessa – joko omasta tai työnantajan päätöksestä.
Naisten palkkatyöt kuitenkin yleistyivät sotavuosien ja niitä seuranneen työvoimapulan myötä. Naisille maksettiin samasta työstä alempaa palkkaa, ja työelämä tuntui monin tavoin epäreilulta. Yhdistys 9 alkoikin 1960-luvun lopulla uudella tavalla kyseenalaistaa sukupuolirooleja. Tämä tarkoitti myös isän roolin muuttamista ja kotitöiden tasaisempaa jakamista.
Isät alkoivat 1970-luvulla osallistua enemmän lastensa hoitamiseen.
Naisjärjestöt kannustivat 1970-luvulla isiä mukaan synnytyksiin ja lastenhoitoon. Puhuttiin myös perhedemokratiasta, jonka perustana pidettiin molempien puolisoiden taloudellista riippumattomuutta: naisella oli oltava oikeus koulutukseen ja työhön.
Lasten päivähoidon puuttuminen oli pitkään suurin este äitien elämälle kodin ulkopuolella. Vasta vuonna 1973 kunnat velvoitettiin järjestämään päivähoitoa, ja naisten työssäkäynti alkoi helpottua.
Koko perhe huomioitiin paremmin, kun äitiyslomaetuuksista kehitettiin 1970-luvulla vanhempainlomajärjestelmä. Käytännössä sukupuoliroolit ovat säilyneet naisten työurien kustannuksella: äidit käyttävät yhä suuremman osan vanhempainvapaista, kun isät huhkivat samaan aikaan ylitöitä.
Nuoria feministejä yhteishengen huumassa
Pariisin rauhanmarssilla vuonna 1981.
Feministit onnistuivat 1900-luvulla rikkomaan aina yhden kahleen kerrallaan. Vaikka perhe- ja työelämässä tasa-arvo ei vieläkään toteudu, yhteiskunta on kuitenkin muuttunut isoin harppauksin. Tänä päivänä ei tulisi esimerkiksi kuuloonkaan, ettei nainen saisi mennä yksin ravintolaan tai aviopuoliso selviäisi raiskauksesta ilman rangaistusta.
Kommentoi