Mielipide

• 19.05.2016

Alkoholi ei ole yksityisasia

Ranskalainen työntekijä saa tuoda työhön pakettilounaan lisäksi ”kohtuullisen määrän” viiniä ja olutta, belgialainen vain olutta. Tässä suhteessa suomalaiset työpaikat ovat jo päihdevapaita: olut ja viini lasketaan alkoholiksi.

Kun aloitin toimittajan työt 1969, alkoholitarjoilu oli runsasta tiedotustilaisuuksissa, ja toimituksissa alkoholiongelmaisia suojeltiin. Harva se ilta tavattiin baarissa valomerkkiin saakka. Eipä enää, kertovat nuoremmat. Maailman muutos on ollut perusteellista kaikilla toimialoilla. Työtahti on kiihtynyt, koneiden käyttö vaatii raittiutta, eivätkä työtoverit paikkaa yhtä helposti krapulaisen työtä.

Alkoholin haitat ovat hyvin tiedossa. Alkoholi on syövän jälkeen työikäisten yleisin kuolinsyy ja myötävaikuttaa liikenneonnettomuuksiin, tapaturmiin, väkivaltaan, sosiaalisiin ongelmiin. Alkoholilla on myös myönteisiä vaikutuksia, eihän sitä muuten juuri käytettäisi. Ilmankos alkoholista on voimakkaita ja monilla ristiriitaisiakin näkökulmia, jolloin tilanteesta riippuu, kumpaa mieltä sattuu olemaan.

Alkoholin kanssa on elettävä yrittäen minimoida sen haittoja. Siksi sen käyttöä säädellään kaikkialla, pohjoismaissa enemmän lainsäädännön avulla, Espanjassa epävirallisten normien avulla, jolloin perhe, suku ja kanssaihmiset säätelevät yksilön käyttäytymistä. Mutta missään alkoholi ei ole pelkästään yksilön oma asia.

Elämässä on usein kyse siitä, kuinka tasapainottaa hyödyt ja haitat yksilön, kodin, työpaikan ja koko yhteiskunnan tasolla. Selkeä esimerkki on nopeusrajoituksissa, joilla maantiekuolemat puolitettiin muutamassa vuodessa. Tämä tehtiin rajoittamalla kaikkien ajonopeuksia, ei vain ”huonojen kuljettajien”, jollaiseksi kukaan ei tietysti itseään laskekaan.

Alkoholin käyttö on erittäin tutkittu aihe. Käytön yhteys saatavuuteen ja hintaan on vahvistettu kiistatta jo vuosikymmeniä sitten. Mitä enemmän alkoholia koko kansa kuluttaa, sitä enemmän haittoja syntyy. Myös suurkuluttajien määrä kasvaa, kun kokonaiskulutus lisääntyy.

Mutta tutkimustulokset eivät siirry helposti kansanviisaudeksi, kun kyse on aiheesta, josta on sekä iloa että surua. Haitat halutaan unohtaa, elleivät ne satu omalle kohdalle vaan muille. Se on inhimillistä, mutta ei riitä lakien pohjaksi.

Tutkittu tieto ei myöskään miellytä niitä, joilla on taloudellinen intressi. Teollisuus yritti vuosikymmeniä mitätöidä tupakoinnin ja sairauksien yhteyttä ja korostaa tupakoinnin olevan yksilön vapaus, vaikka se vie terveyden myös muilta tupakansavua hengittäviltä.

Nytkin brittiläinen tupakkafirmojen rahoitusta nauttiva ”ajatushautomo” mainosti Suomen olevan EU:n eniten holhoava valtio. Indeksin kriteerit olivat alkoholia, ruokaa ja tupakointia koskevat rajoitukset. Kaiken huippuna sähkötupakka oli oma iso osa indeksiä, mutta ei liikenne, ei lastensuojelu, ei rakennusvalvonta, ei mikään oleellinen, kaikkia koskettava asia.

Sähkötupakka vapauden mittarina naurattaisi, ellei media levittelisi höpövertailuja isosti ja alan lobbarit painostaisi poliitikkoja. Valitettavasti myös suomalainen alkoholielinkeino on tainnut unohtaa viime vuosien vastuullisuuskampanjansa ja ryhtynyt levittämään samaa tieteenvastaista populismia. Kun maailmaa katsoo viinatehtaalla täyden pullon lävitse, perspektiivi vääristyy ja estää huomaamasta, mitä pullon tyhjentäminen on aiheuttanut. Syntyy tyhjää puhetta vapaudesta ja holhoamisesta.

Alkoholin kulutus on kasvanut elinaikanani noin viisinkertaiseksi. Viime vuosina kulutus on ilahduttavasti hieman laskenut, osin taantuman vuoksi, mutta myös työelämän ja koko yhteiskunnan muutoksen kautta. Myös terveiden elämäntapojen korostus on alkanut vaikuttaa.

Työelämän päihdeongelmien vähentäminen vaatii huomion kiinnittämistä myös päihteiden käyttöön työpaikan ulkopuolella. Paha alkoholiongelma heijastuu työpaikallekin, vaikkei pullo olisi pöytälaatikossa niin kuin vanhoissa elokuvissa.

Sekä työpaikkojen että työntekijöiden pitäisi nyt erityisesti kiinnittää huomiota tilanteisiin, jotka ovat työajan sekä todellisen vapaa-ajan välialueella. Nämä harmaat alueet – koulutustilaisuudet, työntekijöiden poikkeaminen yhdessä oluella työn jälkeen, etätyö kuppiloissa – muodostavat norjalaistutkimuksen mukaan suuren osan ihmisten riskijuomisesta. Itse kunkin kannattaisi myös silloin tällöin tutkia omaa juomistaan tekemällä vaikka Päihdelinkissä testi omasta ja muiden juomisesta.

Suomalaisten keskikulutus on nyt kymmenkunta litraa absoluuttialkoholia juomaikäistä kohti. Määrä on kansanterveysnäkökulmasta yhä aivan liian korkealla. Venäjällä miesten keski-ikä on alentunut alkoholin ja väkivallan tähden. Haluammeko, että Venäjän tie on myös Suomen tie?

Teuvo Peltoniemi toimi ennen eläkkeelle siirtymistään A-klinikkasäätiön viestintäjohtajana ja Tiimi-lehden päätoimittajana. Hän on työskennellyt myös toimittajana ja tutkijana eri medioissa, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, sekä konsulttina EU:n ja Euroopan neuvoston hankkeissa. Hänen tärkeimmät teemansa ovat alkoholi, huumeet, perheväkivalta, lapset päihdeperheissä, liikenne sekä siirtolaisuus. Hän on tuottanut 18 kirjaa ja sai 2011 Tiedonjulkistamisen elämäntyövaltionpalkinnon.

Lisätietoja:

Peltoniemi, Teuvo (toim.): Pääasiana alkoholi. Helsinki 2013. www.sosiomedia.fi

www.paihdelinkki.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.